Tadaa! Hiljaiselo on tältä erää päättynyt ainakin tämän kirjoituksen ajaksi. Minulla on nimittäin yksi oikein hyvä syy päivittää blogiani vaikka viisitoista kertaa päivässä. Sen syyn nimi on prokrastinaatio, joka tiivistettynä tarkoittaa sitä, että sitä tulee tehtyä kaikkea sitä, mitä ei pitäisi vältellen viimeiseen asti sitä, mitä pitäisi tehdä. Tälläkin hetkellä minun pitäisi istua normaalikoulussa observoimassa tuntia, täyttää kandidaatin tutkintotodistusanomusta, kirjoittaa gradun tutkimussuunnitelmaa ja metsästää kuutta tenttikirjaa ynnä gradukirjoja. Mutta mitä teen? Valloitan maailmaa blogikirjoitusten kautta!
Alkoi tympiä tuo iloinen Itämeri varsinkin, kun olen menossa sinne taas. Ja olin siellä juuri. Koulumme pikkujouluristeily järjestettiin onneksi pari päivää liian aikaisin. Emme siis saaneet extravuorokautta merellä. Toisaalta voihan olla, että koko pikkujouluristeilymme ajan Silja Europa pyöri ympyrää satama-altaassa. Sitä meistä risteilijöistä tuskin kukaan olisi huomannut. Perjantaina lähdemme miehen opinahjon pikkujouluristeilylle, nyt pääsemme katsastamaan siis Baltic Queenin.
Mitäköhän muuta tähän kurjuuteen kuuluisi? Kandin pisteet ovat nyt täynnä, joten saan hakea tutkintotodistusta! Sen tulemiseen saattaa pari kuukautta mennä, mutta uskallan juhlia jo nyt, vaikkei siinä sinänsä mitään juhlimista olekaan. Nyt on vähemmän edessä kuin takana ja toisaalta uskaltaisin sanoa, että pahin on se, mikä tässä on takanapäin. Alkusyksystä jouduin tappelemaan laitoksemme kanssa useita viikkoja siitä, pääsenkö etenemään. Kumma juttu sinänsä, että jokaiselta vaaditaan Hops, jota ei kuitenkaan saa sitten noudattaa. Kaikki kääntyi parhain päin ja tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka joudunkin olemaan eräänlaisena vapaamatkustajana pienryhmäsidonnaisuuden vuoksi. Verenpaineeni nousee kuitenkin edelleen muistellessani muutaman kuukauden takaisia tapahtumia.
Selkkauksesta poiki kielteisten asioiden kautta kuitenkin monenlaista hyvää. Lopetin hiljaisen ja kuivan kauteni järjestötoiminnan osalta ja pyrin ainejärjestömme hallitukseen. Sinne pääsemistä juhlittiin pikkujouluristeilyllä myöskin. Aikaisempina vuosina olen harkinnut ja päättänyt, että tahdon pitää vielä taukoa, mutta nyt päätin lopettaa taukoilun. Aloin nimittäin itsekin pelätä, että se tauko venyisi hieman liian pitkäksi. Sitä paitsi tarvitsen jotakin tekemistä, olen sitä tosin ihan kivasti nyt hankkinutkin. Toisaalta stressioireiden lievitykseen käy vallan mainiosti rauhoittavat joogaliikkeet, lenkkeily sekä hierojallakäynti.
Aktiivisempaa päivitystä siis luvassa. Postauksia saatte varmasti gradusta, feminismi-teemasta, ja varmasti kaikenlaisesta muustakin pöljästä. Minä tahtoisin mennä nyt peiton alle, mutta minä lähden sen sijaan norssiin. Adjö!
