Tiedättekö sen tunteen, kun on saanut jotain aikaiseksi, ja tekisi mieli pussata itseään? Minulla on nyt sellainen, oikein euforinen fiilis. Olen viikonlopun ahertanut graduni parissa, jonka teoriaosaa käsitellään seminaari-istunnossa keskiviikkona. Töiden deadline on tänään viideltä, ja minä pistin pillit pussiin neljän aikoihin.
Valmis se työ ei ole, ei lähellekään, mutta pari ensimmäistä päälukua olisi noin niin kuin suurin piirtein valmista kauraa. Lähettämäni versio siis sisälsi johdannon, kaksi ensimmäistä päälukua ja lähteet, ja sivumääräksi tuli ihan mukava 24. Toki se siitä vielä kasvaa, mutta on nyt ainakin aloitettuna.
Nyt on niin tyhjä olo, etten tiedä, mistä aloittaisin seuraavan luvun kirjoittamisen. Pari päälukua olen vielä tuohon kylkeen hahmotellut, mutta kun koko prosessi tuppaa elämään koko ajan, niin myös tuollaiset suunnitelmat keikkuvat siinä terällä. Parit sisällöt pitää joka tapauksessa ympätä mukaan.
Perselihaksia tämä valtavan kahvimäärän lisäksi vaatii, mutta enpä ole kovin montaa näin antoisaa projektia elämässäni tehnyt! Totta kai sitä välillä miettii, että onko tämä nyt tarpeeksi hyvä, onko tämä aihe ihan hanurista, ovatko nämä lähteet nyt tarpeeksi hyviä, ja niin edelleen. Tällä hetkellä on ainakin kovin hyvä ja luottavainen olo.Voi tietysti olla, että se keskiviikkoon mennessä vaihtuu...
Mutta tällaisia väliaikatietoja täältä, kosmetiikka-aiheista postausta luvassa huomenna!
1 kommenttia:
Meille on opetettu, että johdanto kirjoitetaan viimeisenä kun tiedätään mitä on muuten kirjoittanut :)
Mutta hei, hienoa!!!!
Lähetä kommentti