Iltalehdessä on juttu Otosta, jolla on ristinään FAS-oireyhtymä äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön tähden. Ei ole kyse siitä, että äiti olisi raskausaikana ottanut kaljan tai kaksi silloin tällöin, vaan kyse on siitä, että äiti on ollut alkoholiriippuvainen, jolle viina on maistunut läpi koko odotusajan megalomaanisissa mittasuhteissa. Mieltymys viinaan on ollut liian kova, jotta sen olisi voinut lopettaa edes siksi aikaa, kun keho kasvattaa suojissaan pientä ihmistä. Great.
Olen täysin sitä mieltä, että jokainen päihdeäiti pitäisi ottaa pakkohoitoon ja jo raskauden aikana pitäisi miettiä vakavasti sitä, onko äidistä lapsen huoltajaksi ollenkaan. Suomen laki ja maailmanlaajuiset lasten oikeudet määrittelevät hyvin tarkasti, miten vanhempien tulee toimia aina lapsen eduksi, jotta lapsi saisi terveen ja hyvän kasvun. Jotenkin vain tuntuu siltä, että pyrkimys lapsen parhaaksi ei aina käytännössä näy. Hyvät edellytykset kasvuun kuitenkin alkavat vanhemmista, ja jos vanhemmilla on päihteiden kanssa ongelmia, jotka voivat johtaa vielä syntymättömän lapsen vammautumiseen ja syntymän jälkeen muihin, kasautuviin ongelmiin, on kyky edellytysten antamiseen syytä kyseenalaistaa.
En ole sitä mieltä, että peli olisi heti pelattu. Vanhemmille pitää antaa mahdollisuus parantaa tapansa. Päihderiippuvuudesta poispääsy on upea asia, johon pitää kannustaa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että jatkuvaa seurantaa tarvitaan alkaen siitä hetkestä, kun äidin jatkuva päihteidenkäyttö ilmi tulee. Valitettavaa on se, että aina niin ei käy. On kuitenkin niin, että havaittuihin ongelmiin tulee puuttua, se on sekä äidin että lapsen edun mukaista.
Vaikka toisia mahdollisuuksia on annettava, on pohdittava myös sitä, pitääkö päihdeäitien lapsentekopuuhaan ylipäänsä ryhtyä. Se, että rakastaa viinaa tai huumeita enemmän kuin omaa kehoaan ja lastaan, jotka toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, kertoo mielestäni kypsymättömyydestä. Oikea järjestys olisikin hankkiutua ensin eroon päihteistä, sitten vasta raskaaksi. Karussa todellisuudessa niin ei aina tapahdu. Karussa todellisuudessa näitä asioita ei saa myöskään lausua ääneen, sillä jokaiselle pitää antaa mahdollisuus lapseen ja lapsen rakastamiseen. Se on totta, mutta lapsen saamisessa ja kasvattamisessa on kyse muistakin asioista kuin tunteista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti