Mutta kun se on lapsi!

Tällä viikolla uutisoitiin pikkuvauvan sieppauksesta. Luojan kiitos vauva oli löytynyt ajoissa, joskin lumihangesta. Pääasia on, että vauva on elossa ja kunnossa. Kun sieppauksesta kuulin, velloi päässäni kasa epätodellisia ja surullisia ajatuksia. Millainen ihminen voi olla niin julma, että kohdistaa tekonsa täysin viattomaan ihmiseen? Miten ihmeessä ihminen voi olla niin sairas, että hänen mieleensä tulee siepata pieni vauva ja herran jumala, haudata se lumihankeen? Tämän hetkisten tietojen mukaan juuri sellainen ihminen on alle 15-vuotias tyttö, jota asiasta nyt kuulustellaan. Sieppaaja on itsekin lapsi. Sanattomaksi vetää. 


Alle 15-vuotias ei joudu teoistaan oikeudessa vastaamaan, vaan tällaisessa tapauksessa lapseen kohdistetaan muunlaisia toimia. Toisaalta ymmärrän sen, mutta tällaisessa tapauksessa en todellakaan. En tarkasti tiedä, minkä ikäinen sieppaaja on, mutta voisin kuvitella, että puhutaan yli kymmenvuotiaasta tytöstä, jolloin oikean ja väärän taju todellakin on kehittynyt. Kuusivuotiasta ei voi teoistaan vastuuseen laittaa, mutta sanoisin, että kouluikäisen tapauskohtaisesti kyllä. Tässä kyseisessä tapauksessa en voi kuin ihmetellä lainsäädäntöä. 


Ymmärrän sen, että alle 15-vuotiaidenkin kohdalla pitäisi harkita, vastaako tekijä teoistaan tuomioistuimelle vai ei. Vauvan sieppaaminen ja hankeen jättäminen on kuitenkin sellainen tekorypäs, mitä ei voida lastensuojelun puitteissa hoitaa. Vähältä piti, ettei 15-vuotias syyllistynyt tappoon. Ja kun teko kohdistui täysin viattomaan ihmiseen, vauvaan, jolla ei ole keinoja puolustautua ja rajalliset keinot ilmoittaa hädästä, on teko täysin tuomittava. Sieppaaja kuuluisi istuttaa tuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan niin, että opetus tulisi kerralla ja kunnolla. 
Tällaisesta teosta ei voitaisi langettaa edes ehdollista tuomiota, vaan ehdoton. Ja pitkä. 


Lasten suojeleminen on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä tehtävistä. En näe kuitenkaan järkeä siinä, että tekijää, joka on oikeuden edessä lapsi, suojellaan. Ehkä tämä on vain primitiivireaktio, mutta on älytöntä, että tekijät eivät joudu teoistaan vastuuseen. Raiskaajat selviävät ehdollisella, mutta raiskaajan itsepuolustustarkoituksessa tappanut uhri ei. Jotakin on pielessä. Rikosta ei koskaan voi eikä pidä tarkastella mustavalkoisesti, sillä sitä se ei ole. 

Lasten ja nuorten kohdalla käytettävää oikeus- ja tuomiomenettelyä voidaan puolustella sillä, ettei lapsen elämää saa pilata. Minä olen tässäkin kohdassa sitä mieltä, että tämä kyseinen tyttö on pilannut itse elämänsä tekemällä aivan käsittämättömän teon. Siitä pitää rangaista! En ymmärrä, miten tämän teon luonne muuttuisi, jos tekijä olisi 16-vuotias. Yhtä järkyttävä se teko silti on ja aivan yhtä rangaistava. Tässä eivät pehmeät menetelmät auta. On kyse vastakkainasettelusa, jonka toisessa päässä on oikean ja väärän eron ymmärtävä ihminen. Toisessa päässä on pieni ja viaton ihmisen alku, jota kohtaan on toimittu täysin mielivaltaisesti ja väärin. Oikeus ja kohtuus on panna tekijä todelliseen vastuuseen tekemisistään, ei kohdella häntä silkkihansikkain. Sitä tekijä ei nimittäin ole missään nimessä ansainnut.