Neitosista en oo kaunein...

Sen lisäksi, että Montagne Jeunessen naamiot ovat kuin karkkia, on niillä myös itseisarvo, mikä itse asiassa on lähes kaikilla naamioilla: hauskuus. Saan lähes väristyksiä siitä, että saan pakkeloida kasvoni paksulla naamiokerroksella ja hauskuuttaa näin ensisijaisesti miestäni, mutta jos roskiksen vieminen tulee ajankohtaiseksi, teen myös sen naamio kasvoillani ihan naapureita ajatellen. 

Bongasin kaupasta Montagne Jeunessen mutanaamion, jonka ajattelin soveltuvan mainiosti hieman epäpuhtaalle sekaiholleni. Eräänä iltana viime viikolla sitten koeajoin naamion, ja kivaa tavaraahan se oli. Herkälle iholle en tätä suosittele, sillä denaturoitu alkoholi on aika alkupäässä INCIä. Jos olet kuitenkin kaltaiseni paksunahka, suosittelen kokeilemaan. Tältä se paketti näyttää:  

Paketti kertoo, että naamio sisältää Kuolleenmeren mineraaleja ja on kehitetty erityisesti sekaihoa ja ongelmallista T-aluetta ajatellen. Myös "anti-stress" -merkintä houkuttaa, sillä stressi on elämässäni yhtä olennainen osa kuin verenkierto tai sydämen lyönnit. Harmikseni tätä ei kuitenkaan voi nauttia stressinpoistotarkoitukseen sisäisesti, vaan taisi olla kyse stressaantuneesta ihosta ja naamasta, jotka kyllä tunnustan omistavani. 

Toisin kuin pakkaus lupasi, sinistä naamio ei ollut. Pikemminkin valkoharmaata. Harmi, sillä kirkuvan sininen naamio naamassa voisi roskienvientitarve olla suurempi. Tavarana muuten naamio on mukavan paksua. Mikään ei ärsytä minua niin paljon kuin lirut naamiot, jotka putoavat lattialle ennen kuin ne saa vietyä kasvoille asti. Hyvistä kuvaajantaidoistani kertoo se, että tarkoituksenani oli tarkentaa naamionokareeseen, ei tuohon turkoosiin pyyhkeeseen, mutta... no, tarkoitus pyhittää lopputuloksen! 

Samastun hirvittävän paljon Leevien Teuvo-biisiin ja varsinkin kohtaan: "Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi", joten uskon vakaasti, että naamio ihollani lisää kasvojeni esteettistä arvoa. Hetken jo harkitsin vilauttavani teille naamion peittämää Eric Forrester-leukaani, mutta saatte nyt tyytyä bulldogin poskiini.

Lopputuloksesta minulla ei ole teille kuvaa näytettäväksi, mutta naamio tuntui kirastavan nahaani ihan mukavasti. Ihohuokosissani muutos näkyi sen verran, että muutama miljoonasta mustapäästäni näytti pulpahtaneen enemmän kohti pintaa. Ilta loppuikin nautinnolliseen puristelusessioon, jolla sain kasvoistani jälleen sateenkaaren värisen, mutta kuten naamiokin lupasi, värit olivat erittäin kirkkaita.