Muutama päivä totista torvensoittoa on takana. Toiminnot eivät liity tosin puhaltimiin mitenkään, vaan rakkaaseen graduuni, joka syö kaiken muun aivotoimintani. Eilen illalla pesin koneellisen pyykkiä iloisesti ilman pulveria, ja äsken meinasin kirjoittaa pyykillisen koneita. Ei mene vahvasti, ei. Mutta ei se mitään! Vaikka kuuluisa kaksikko, graduahdistus ja prokrastinaatio kulkevat käsi kädessä ja istuvat olkapäilläni koko ajan, on gradun tekeminen mielekkäintä puuhaa hetkeen. Minä oikeasti tykkään siitä!
Palkitsin rupeamani eilen asettumalla hierojan moukaroitavaksi. Moukaroinnista ei tosin ollutkaan kyse, sillä eilen keskityttiin avaamalla lihaksia ihan siitä pinnasta. Luottohierojani mukaan olisi kunnon rusentamisesta voinut seurata oikein kunnon dagen efter; sen verran jumissa tuo lihaksistoni on.
Nyt virallisena hierontakrapulapäivänä täytyy sanoa, että kyllä taas kannatti uskoa. Vaikka hierojallani oli erittäin hellät otteet, tuntuu selkäni siltä, että siinä on mustelmia. Upeaa, kun tuntee taas jotain muutakin kuin veitsenviiltelyn omaisia tuntemuksia, mutta taas vaihteeksi kirkastui, että opiskelu ja epäergonominen työasento ovat pariskunta, joiden pitäisi erota mahdollisimman pian. Minä kuitenkin pidän niitä tiukasti naimisissa.
Aion olla tunnoton opiskelija ja varastaa huomisen päivän pääsiäislomaksi. Meillä on nimittäin niin hirveä kaaos, että kevätsiivous on toimitettava ASAP. Lauantaina tulee vieraita ja siksi toiseksi minua hävettää kutsua kotiini yhtään ketään. Hävettää mennä sinne jopa itse ja tunnustaa, että minä tosiaan asun siellä. Takaraivossa nakuttaa tuleva kesä ja se, että hieman sisustamme uudelleen. Se tarkoittaa sitä, että heitämme raskaalla kädellä tavaraa pois ja panemme uudet tapetit seiniin. Rivitalo, jossa asumme, on rakennettu tosiaan kahdeksankymmentäluvun alussa, ja seinissä on alkuperäiset tapetit. Nyt sille tehdään kyllä jotain!
Oikein hauskaa kevätpäivää näin aprillipäivän aattona!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti