Päivän sana

Päivän sana on tänään prokrastinaatio. Ja oli eilenkin. Ja sitä edellisenä päivänä. Koko elämäni tuntuu olevan yhtä, isoa prokrastinaatioa, ja minua hävettää. Tiivistetysti siis prokrastinaatiolla tarkoitetaan jonkin välttämättä tehtävän asian välttelyä. Ilmiö on erittäin yleinen opiskelijoilla, jolloin siis käytännössä tenttiin lukeminen tai muiden kouluaskareiden kanssa puuhastelu korvataan muilla tekemisen ulottuvilla olevilla asioilla, kuten siivoamisella. 

Oma prokrastinaatiokertomukseni tältä päivältä on hyvin yksinkertainen. Lähdin nimittäin hoitamaan eräitä välttämättömiä asioita päivällä, vaikka olisi pitänyt istua koneen ääreen kirjoittamaan gradua. Välttämättömät asiat vaihtuivat vähemmän välttämättömiin, mutta tärkeisiin kumminkin, kun piipahdin ystäväni luona kahvilla ja siitäpä sitten lähdimme syömään. Kotiin tultuani olisi ollut mainio tilaisuus haistattaa prokrastinaatiolle pitkät ja uppoutua koneen viereen, mutta kas kummaa, kun mieheni olikin lämmittänyt saunan. Ja miksi ihmeessä tuhlata sähköä, kun voi mennä yhdessä saunaan? 

Saunan jälkeen pitää luonnollisesti puristella vähän mustapäitä, kun ihohuokoset ovat mukavasti auki. Puristelun jälkeen pitää pukea lökövaatteet ylleen ja käydä Facebookista katsomassa uusimmat kuulumiset. Olisihan se nyt herran tähden noloa, jos joku kaveripariskunta olisi vaikka eronnut perjantai-illan aikana, enkä tietäisi siitä mitään! Sitten sitä muistaa, että bittiavaruudessa on oma blogi, joka on kiva pitää aktiivisena. Sinne siis. 

Nyt siis kirjoitan tätä ja sydämeni tahtiin hakkaa pääni takana jossain ääni, joka hokee: "gradu, gradu, gradu, gradu..." Pahinta tässä on se, että aivan kohta on potentiaalinen nukkumaanmenoaika. Ennen sitä minulla olisi aikaa vaikka kuinka edes avata tiedosto seuraavalle teoriaosalle, mutta kun kaikki aika menee siinä, mitä tähdellistä sitä vielä voisi tehdä.