maanantai, 8. maaliskuuta 2010

Spring Wonderland

Kun on oikein paljon koulujuttuja tehtävänä ja aika suttaantuu tentti- ja gradukirjallisuuden lukemiseen, on tilannetta pakko tasapainottaa jotenkin. Viihdekirjallisuuden lukemista en nimittäin suostu unohtamaan silloinkaan, kun aivan toiset kirjavuoret kutsuvat, ja suosittelenkin samaa kaikille niille, joille lukeminen vain hiukankin maistuu. Minulla on tapana lukea iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tapa on itse asiassa niin pinttynyt, etten pysty nukkumaan ollenkaan ilman pientä sukellusta mielikuvitusmaailmoihin.

Aiemminkin olen jo kertonut, että olen suuri chick-litin ystävä, ja seuraava kirja asettuu siihen kategoriaan kyllä. Poikkeuksellista tämän kirjailijan kirjoissa on se, että näihin on upotettu ripaus tyttömäistä fantasiaa (ei sitä!), joka ihme kyllä uppoaa minuunkin, joka en fantasiakirjallisuudesta muuten välitä ollenkaan. En ole lukenut ensimmäistäkään Harry Potteria, Twilightiä saati Taru Sormusten Herrasta-trilogiaa, jonka osalta sivistyksessäni on kyllä Mikä-Mikä Maan suuruinen aukko. (Eiku...)

Cecelia Ahern on Irlannin entisen pääministerin tytär, jonka kirjoilla on jota kuinkin samat lukijat kuin Marian Keysillä, Cathy Kellyllä sekä Jane Greenillä. Syynä lienee Irlantiin ja Iso-Britanniaan sijoittuvat lämminhenkiset kuvaukset ja tarinat, jotka nyt tätä fantasiaosuutta lukuunottamatta ovat helppoja samastumisen kohteita. Ahernin tuotantoon kuuluu elokuvanakin suosittu P.S. Rakastan sinua, jota lukiessani itkin aivan jumalattomasti.

Ihmemaan päähenkilö Sandy Shorttia on kalvanut lapsesta asti, mihin joutuvat kaikki ne asiat, jotka maan päältä mystisesti katoavat. Pian Sandy huomaa kadonneensa samaan paikkaan ja löytävänsä sieltä nekin asiat, joita on lapsesta asti kaivannut. Tarina on siis varsin mielenkiintoinen, mutta minua ahdisti suunnattomasti Sandyn kadottua itse. Toisaalta hänen löytäessään takaisin tunsin surua siitä, että näin kävi, sillä ihmisen on kuitenkin sopeuduttava olosuhteisiin ja löydettävä onni sieltä, mistä se on mahdollista löytää.

Suosittelen Ahernin kirjoja niille, jotka pitävät kirjojen äärellä vetistelystä. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan tarinan varsin hyvin yhä. Kansi on aivan ihana, mikä houkutteli minua esittelemään tämän kirjan näin keväthöpinöiden keskellä.

2 kommenttia:

Kreetta kirjoitti...

Hei, voisitko tehdä jonkun listan suosikki kirjoistasi? Itse ajaudun aina niin helposti Kjell Westön ja muiden tuttujen pariin :)

iitu kirjoitti...

Joo, mä voisin jossain välissä panna sellaisen tuleen. Mun profiilissa on suosikkikirjailijoita listattuna, jos se yhtään auttaisi. :)