Tässä on tuoksu, joka on ilmestynyt kaappiini ilman sen suurempia ponnisteluja. Voitin tämän nimittäin syksyllä 2007 Trendin kilpailussa. Nyt se on loppumassa, ja olen siitä oikeastaan aika iloinen. Minun mentaliteetillani mitään, mitä on jäljellä, ei heitetä pois. Tämä on ollut kiikun kaakun, mutta koska en ole koskaan varsinaisesti inhonnut tätä, ei tuoksu ole tullut viskatuksi roskakoriin, vaan urhoollisesti olen suihkinut tätä silloin tällöin päälleni, kun muutakaan en ole keksinyt. Tadaa, Thierry Muglerin Eau de Star!
Ristiriitaista suhtautumistani tuoksuun ei aiheuta se, etten pitäisi tämän tuoksusta. Se on oikeastaan ihan kiva ja vähän erilainen, mitä kaappiini yleensä kulkeutuu. Sen sijaan tämä on aivan liian voimakas ja siksi sopiikin paremmin iltatuoksuksi. En tiedä, mikä tässä tuoksussa on se nuotti, joka nenääni ottaa. Pitäisi tehdä tutkimus, sillä vivahde on juuri se, mikä liikaa tuoksuessaan aiheuttaa minulle, tuoksuille lähes immuunille, kammottavan päänsäryn. Tässä tuota päänsärkyvivahdetta ei ole liikaa, mutta lähes riittävästi. Samanlainen efekti on Escadan Magnetism-tuoksussa, jonka muuten luulisi tuoksunuottien perusteella miellyttävän minua.
Fragrantica.com-sivusto nimeää tämän itämaiseen kategoriaan kuuluvan tuoksun tuoksunuoteiksi patsulin ja vaniljan. (Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tuo patsuli lienee se, mistä minun kannattaa pysyä kaukana...) Tuoksu on erittäin makea ja samalla mausteinen. Pätkääkään raikas se ei ole, eikä myöskään tippaakaan kukkainen. Sinänsä tuoksu on selkeä, mutta ei esimerkiksi selkeästi vaniljan tuoksuinen.
Voin lämpimästi suositella tätä itämaisista tuoksuista pitäville, mutta me emme tule keskenämme oikein toimeen. Toisaalta miellän tämän teinituoksuksi, toisaalta taas voisin kuvitella tämän jonkun vanhemman rouvan yllä. En kuitenkaan minun, ja sama pätee kaikkiin muihinkin tuoksuttelemiini Thierry Muglereihin. Niissä on se jokin, jota joko rakastaa tai vihaa - tai suhtautuu penseästi, kuten minä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti