Iltalehti uutisoi poliisilta tulevia valituksia siitä, että poliisilta suttaantuu työaikaa turhan paljon Internetissä tehtyjen uhkausten setvimiseen. Työhön menee aikaa, ja koska uhkailijaksi paljastuu useimmiten aikaansa tappava teini, on työn määrä suhteessa panostettuun hyötyyn lähinnä turhauttava. Jokainen uhkaus on silti tutkittava.
Mopedi on tainnut karrata pahemman kerran idioottien käsistä. Anteeksi, että käytän sanaa idiootti, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla, kun puhutaan ihmisestä, jolla ei ole mitään muuta tekemistä kuin lähetellä Internetissä satunnaisille ihmisille uhkauksia. Päälle tulevat vielä nämä koulu-uhkaukset, jotka saavat sydämen kipuamaan tuonne kurkun tietämille. Olen kiitollinen siitä, että jokainen tapaus tutkitaan, mutta on totta, että tutkinta on monessa eri mielessä ajantuhlausta.
Yleensä ratkaisu ei löydy totaalisista vaihtoehdoista. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kuitenkin ihmettelen rangaistusten pienuutta. Kun puhutaan toiseen tai toisiin ihmisiin kohdistuvasta uhkasta, joka esitetään vakavasti, niin oli uhkaaja tosissaan tai ei, pitäisi rangaistuksen tuntua edes jossain. Perättömän huvin vuoksi tehdyn uhkauksen naputtelija ei vain yksinkertaisesti saisi päästä kuin koira veräjästä.
Jos näistä annettavat sanktiot alkaisivat muistuttaa ihan oikeita rangaistuksia, voisi se hillitä uhkausten määrää. Olen usealla eri alueella törmännyt eri-ikäisten huolestuttaviin asenteisiin syiden ja seurausten maailmassa: Sanktioiminen ei vähennä tekojen määrää, sillä usein on jokin porsaanreikä, mistä voidaan hädän tullessa mennä oli asia sitten pieni tai suuri. En väitä, että esimerkiksi opettajalle haistattelusta pitäisi antaa linnaa, mutta siitä ei nyt kerta kaikkiaan tule mitään, jos sanktio ei voi olla sillä tavalla järkevä, ettei se olisi teinille itselleen täysin läpihuutojuttu.
Rangaistusten koventaminen näissä uhkausasioissakin antaisi heille, jotka harkitsemattomuuksissaan ko. typeryyden tekisivät, viestin siitä, ettei kannata. Ei kannata, vaikka tyttöystävä jätti, vaikka äiti ei anna pitää mikrosortseja, vaikka opettaja mulkaisi, vaikka joku on ihan ääliö, vaikkei ole mitään tekemistä, jne. Kasvatuskulttuurissa on tultu siihen pisteeseen, että elämme yhteiskunnassa, jossa perustavanlaatuiseksi oikeudeksi katsotaan ihmisen oikeus tehdä mitä lystää ja siten toteuttaa itseään. Kaunista, mutta ah, niin toimimatonta liian pitkälle vietynä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti