lauantai, 10. syyskuuta 2011

Niin kaunis on hiljaisuus...

...mutta kauniimpaa taitaa silti olla aktiivinen blogi. Vai mitä olette mieltä? 

Viimeisestä kirjoituksesta on hävettävän paljon aikaa; kaikenlaista on tapahtunut. Minulla on nyt työ, graduni on arvosteltu, sivuainepisteitä on melkein täysi määrä (no ohhoh, mikä väite...), ja elämääni sulostuttaa kaksi pikkuista kisua, Hilja ja Helmi. Hilja on muuten kolli. 

Kosmeettiset asiat kiinnostavat edelleen kuten myös suun soittaminen, mutta olen jotenkin jäänyt jumiin ajatukseen, jossa minulla olisi kaksi blogia. Toinen pärställe ja toinen sisäisille oksennuksille. Mitä mieltä te olette? Jos teitä nyt on. Minulla on kaksi mielipidettä. 

Tulevaisuus on varsin kuorrutettua. Sen lisäksi, että aion lopun elämääni siivota karvaisten lasteni hiekkalaatikkoa ja kuluttaa puolet palkastani kissanruokaan, olen kyynärpäitäni myöden järjestötoiminnassa ja nyt olen virallisesti myös väitöskirjantekijä. Tohtoriseminaarit alkavat ihan pian. Lisäksi työkuviot ovat sitovia, ja vaikka olen tuntiopettajana, eli minulla ei omaa luokkaa ole, vie tuntien suunnittelu ja muu koulutyö opetuksen lisäksi hirvittävän paljon aikaa. Silti tekisi mieli vielä kuluttaa aikaa bloggailuun. Asiaahan olisi paljon. 



Siinä he ovat. Hilja halii siskoaan Helmiä. Miten ihminen voi rakastaa kissojaan näin paljon?